Huone

Ovi, ikkuna,

niin paljon reikiä

ajatusten paeta ulos,

maailman kuultaviksi,

naurettaviksi,

unohdettaviksi

En saa kaikista kiinni,

vaikka kuinka hengitän sisään

Karanneet

korvaan neljänteen potenssiin

täyttämään tyhjiön

Sormen päät

Kun nyt sitten päätimme

puhdistaa nämä kaakelien saumat

Kai saan edelleen antaa sinulle

suudelman

kun osumme samaan risteykseen?

---

Miten voisin laskuttaa

niistä sähköiskuista

kun kosket minua?

---

Tiedän että meillä on eri Taivas

Annatko anteeksi

jos pääsin omaani

ensin

Barcelona

Ja nyt kun olemme

vertailleet käveltyjä reittejä

La Ramblalla

kätesi oli kädessäni

Aikoja,

kun vielä voi 

kirjoittaa pimeydestä

Uuden kuun alla

revonhännistä,

maitovalaista taivaan poikki

Me taisimme

jo pelata nämä kortit,

minulle jäi ne öiden kipeät niskat,

unelma sinusta

niitä hieromassa

Ja vieläkin,

kun nypin pyykin sekaan

eksyneen talouspaperin palasia

kuivuvista vaatteista,

lasken Rakastaa,

Ei rakasta

Sukkia voi kääntää nurin

vain siihen saakka

kun tulos on 

se minkä tiesinkin

Toivottavasti ei haittaa,

että saat seurata imurilla

hetken aikaa

24h

Mitä minulla on aamuista sanottavaa?

Katson niitä heti kun saan silmäni auki,

tarkistan oletko siinä vieressä

vai oliko eilinen vain unta

Ja oli kummin vain,

varmistan että laitan

oikean päivän sukat

ennen kuin keitän kahvin

(pitäisi opetella se tee,

teen sen tänään)

Päivistä minulla ei ole sanottavaa

Olen allekirjoittanut

vaitiolositoumuksen

En kai viikonlopuista

tai pyhistä,

mutta ei kerrota kaikkea

Kertoisinko illoista?

Hieman kärähtäneistä pakastepizzoista

ja niiden syömisestä

kun soitat minulle, 

tai niistä soneteista

jotka sinun salaattisi

soittavat minun loheni kanssa

kun syömme illallista kynttilän valossa

Parempi etten kerro öistä

En unista jotka sinusta näen

Enkä niistä jotka eivät ole unia

Kärmetsä

Siihen metsään en olisi halunnut eksyä

Kaikkien kadotuksen hedelmien keskellä

yksi hyvä, mutta sekin katkera

Pidin sille pienen terapiaistunnon,

ja vihdoin se alkoi makeilla,

uskalsin haukata

Olisipa meitä enemmän, 

jotka haluaisivat muuttua madoiksi,

maadoittua

puhdistaa

Teen näin en

Tätä runoa ei kirjoittanut tekoäly

Olisi oikeasti julmaa

jos pakottaisin sen oppimaan

kaavattomuuden

Kaavat!

Da-dum-da-duu

Da-dum-da-dii

Naavat!

Tämän runon kertoja 

siirtyy navat vastakkain

rakkaansa kanssa

Tehden, älyten

Tuntien

Ei ole yhtä kysymystä 

enempää sinulta kysyä

Kyllä

Nämä koiran karvat

eivät lähde pesussa,

ei ole shampoota 

jolla lapset saavat

ne pestyä pois,

(ei se ole niiden tehtäväkään)

Ja vaikka se ei ole

vain sinä ja minä

katsotaan niitä sormuksia uudestaan

Noste

Vaikka talvi muualla
lyö ihmistä jäisellä vastalla
viiman kurittamiin kasvoihin,

tällä meren lahdella

jäät sulivat jo jokin aika sitten

Astun kirkkaaseen veteen,

lämpimään kuin keskikesällä

Minun ei tarvitse väistellä kiviä,

siirtää levää tai roskia tieltä pois,

kun sukellan

Nousen pintaan jo kauan ennen kuin

hapenpuute pakottaisi

Puhallan keuhkoni tyhjäksi,

pilveksi pakkasilmaan

    Jos kappale on upotettu nesteeseen

    neste kohdistaa kappaleeseen

    ylöspäin työntävän voiman,

    joka on yhtä suuri kuin

    kappaleen syrjäyttämän nesteen paino

Katson kun liikkeeni luomat aallot

osuvat sinun aaltoihisi,

hengityspilvet sekoittuvat

ja satavat päällemme,

kun kellumme yhdessä kevyemmin